"Elän täysillä"

Aika mennyt ihmeellisen nopeaa: 4 päivää sitten kirjoittanut! Joka päivä olen miettinyt "noniin, nyt kirjoitan" mutta taas se on sitten jäänyt, ja ajatellut "kyllä minä pian"..

Hyvin lähtenyt "elä täysillä" -elämä. Ainakin minun kannalta. Koulussa olen suurin piirtein joka toinen tunti, ja joka toinen tunti kylällä, "nukuin pommiin", hammaslääkärissä, jne. jne. Jos olisin niin kuin ennen, olisin nyt hikeentymässä jossain miettien "voi ei - mitä minä selitän poissaolokirjaan? Mitä minä teen? Entä jos se opettaja ottaa minut puhutteluun..?", mutta nyt annan olla, ja murehdin myöhemmin.

Tämä tosin saattaa napsahtaa omille näpeilleni, mutta minkäs voin - ei kiinnosta.

Eilen oltiin taas S:n luona. Juomassa. En murehtinut, vaikka äitini tiesi koko siellä ollessani, että olen vain ryyppäämässä. Minkäs sille voi kun on liian utelias äiti, joka penkoo toisten huoneita? Niin, lisäksi äiti oli huomannut tyhjien ED -pullojeni paikan ja ollut sisko002:lle "mikä sillä on? Miksi se juo näitä niin paljon?". Mietin, että jos hän kysyisi sitä, niin vastaus olisi varmaan niin kuin aina "en mä tiedä. Mä vaan juon - huviks..?". Vaikka todellisuus on paljon muuta.

Nyt pitäisi lopettaa, pukea päälle ja meikata. Kuivata hiukset ja katsoa kelloa: tällä hetkellä 22:41. Nähdään T:n kanssa, ja menemme kylälle viettämään mökkikaudenpäättäjäisiä - tosin, ilman nesteitä. En ole sentään niin harmaantunut, etten osaisi juhlia ilman alkoholipitoisia aineita. Onhan minulla intohimoni: ilkivalta.